lauantai 24. elokuuta 2013
Sorsajahdin aloitus 2013
Vuoden odotus palkittiin kun sorsajahti alkoi taas 20.8. Jo pitkään sitä Mika valmistelikin pakkaillen ja aseita putsaillen. Yötä olimme vaunulla Virolahdella ja Suomenlahdella perinteiseen tapaan sorsia vaanittiin. Jo alussa huomattiin ettei saalista juuri lentele, sen sijaan haikaroita lenteli aikamoisesti yllämme. Aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla kuitenkin. Kun ei saalista alkanut tulemaan useamman tunnin aikana niin haimme damipyssyn ja pistimme treeniksi. Viinikin oli aika hyvää ja maistui mulle. Päiväunetkin otin siinä kalliolla auringon lämmittäessä. Hauska päivä kaiken kaikkiaan vaikka saaliina lähtikin vain kaksi isoa varista. 12 tuntia vierähti samalla kalliolla kaislikon suojassa. Pommi kävi aika kierroksilla pitkään ja se laitettiinkin useammaksi tunniksi syrjään kiinni. Ira taas yllätti rauhallisuudellaan. Tunki kiinni minuun ja jaksoi olla tarkkaavaisena koko sen 12 tuntia. Vähän tärisytti välillä ja treenatessa tahtoi ääntä tulla herkästi :/ Pommi teki hirmu hienot noudot varisten kanssa. Varmistettiin ensin että varmasti ovat vainajia, kaveri meni veneellä lopettamaan toisen haavakoksi jääneen. Tahtovat nokkia aika pahasti, jos vielä elossa. Sellainen päivä, aamulla ei jaksanut kytikselle lähteä. Sen sijaan Mika kävi muutamaa päivää myöhemmin Pommin kanssa aamu-ja iltalennolle. Laihoin tuloksin taas :( Mutta hyvää treeniä tietty koiralle kun ammutaan vaan mitään ei tapahdu.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Kosteikkoilta Taipalsaarella
Kävimme tänä iltana Taipalsaarella riistakosteikkoillassa. Mika meni heittämään riistaa ja minä katselin Ira mukanani. Kivaltahan se näytti. Hyviä koiria ja hyviä ohjaajia. Kovin ihmisetkin ihailivat ja ihmettelivät. Illan aikana kerrottiin infoa riistakosteikkojen perustamisesta ja hyödyistä. Tapahtumassa järjestettiin siis myöskin noutajanäytös. Iralle otti vähän koville seurailla sivusta. Kuulin sivukorvalla ihmisten luulevan Iran pelkäävän paukkuja ja haluavan karata paikalta... Joo, varmasti halusi karata, mutta ei suinkaan pois sieltä! Se kun tuppaa täräjämään ja olemaan hyvinkin ahdistuneen näköinen kuumuessaan. Oi voi, vähän mua tuokin asia stressaa... Tuo kuumuminen nimittäin. Kun sitä olisi tajunnut asioita paremmin heti alussa :/ Kokeiluversiohan tuo Ira on. Ehkä seuraavan kanssa on edes hiukkasen viisampi?
Iran kanssahan tilanne on nyt sillä tavalla, että näillä näkymin pääsee Ruotsiin reissaamaan miehelään heti seuraavasta juoksusta... Jänniä aikoja siis eletään :)
Iran kanssahan tilanne on nyt sillä tavalla, että näillä näkymin pääsee Ruotsiin reissaamaan miehelään heti seuraavasta juoksusta... Jänniä aikoja siis eletään :)
tiistai 6. elokuuta 2013
Labradori derby ja mestaruus-13
Viikonloppu tuli taas kerran vietettyä noutajamaisissa merkeissä. Tänä vuonna labradorien derby ja mestaruus järjestettiin Hauholla Lautsian lomakeskuksessa. Mika oli töissä dameja heitellen molempina päivinä. Itse en ollut töihin ilmoittautunut luultuani lasten olevan matkassa mukana. Reissusta tuli kuitenkin A-luokan reissu kun mummi ottikin ne Tykkimäkihuvitteluihin :) Olin aiemmin päättänyt osallistua mestaruuteen mutta peruin ajatuksen ja ehkä hyvä niin, en tiedä. Eipä tarvinnut jännittää. Tosin tehtävät eivät olleet mitään kovin kummallisia etteikö niistä olisi selviytynyt. Finaali onkin sitten toinen asia... Jos sinne asti olisi päässyt.
Lauantaina koirakot suorittivat neljä rastia. Itse seurasin tietyn derbyryhmän mukana, lähinnä Grassduck´s-koiria kannustaen. Ja tietenkin myös meidän nuorta lupausta näiltä nurkilta, Jennaa ja Väpää :) Ensimmäinen rasti josta tämä ryhmä aloitti osoittautui kokeen haastavimmaksi derbyläisille. Kaksoismarkkeeraus pitkäheinäiselle pellolle, matkaa n.100 metriä. Lähetys tieltä ja ojan yli. Ensimmäiseksi heitetty piti noutaa ensin. Kyllä siinä nuoria koiria väännettiin... Vaikea oli. Suurin osa ei molempia dameja ylös saanut. Yksi jäi mieleen erityisen hyvänä tässä tehtävässä, se oli Namusillan Tulitikkutyttö. Myös seuraavat kaksi rastia menivät upeasti mutta viimeisellä sitten meni pieleen. Myöskin kaikkien meidän katsojien suureksi harmitukseksi :( Mestaruudessa sama mutta hieman eri heittokulma. Seuraavalla rastilla kaksi metsäohjausta melko lyhyillä matkoilla. Alue kerrottiin noin-tarkkuudella. Rastille kävellessä tuli 5 laukausta ja hihna irroitettiin. Siinä lähinnä katsottiin miten koira lähtee linjaa ja pysyykö alueella. Mestruudessa sama mutta alueella oli vain yksi dami, derbyssä kaksi. Seuraava rasti jota katsoimme oli ykkösmarkkeeraus risukasan taakse. Heittäjää ei näkynyt ja matkalla oli risuista koottu "aita". Mestaruudessa sama mutta pidemmällä matkalla. sen päivän viimeinen minun seuraama rasti oli markkeeraus ja ohjaus. Ensin tuli heitto, jonka derbyläiset ottivat ensin ja sen jälkeen ohjaus. Mestaruudessa sama idea muuten mutta ohjaus otettiin ensin ja matkat pidempiä. Kompastuskivenä tässä oli puska joka veti koiria puoleensa. Ohjaus kuitenkin oli puskasta sivussa. Mestaruudessa 6-10 metriä ja derbyssä lähempänä. Matkat ja markkeeraus-sekä ohjauspaikat olivat myös erilaiset derbyssä ja mestaruudessa.
Yli sadasta koirasta finaaliin selvisi derbystä vain viisi ja mestaruuteen huiman paljon enempi... Pitänee tarkastaa määrä.
Sunnuntaina oli vuorossa ensin kaksi rastia, joissa toisessa ykkösmarkkeeraus pellolle puskan takaa(heittäjää ei näkynyt) ja sen jälken ohjaus samaan paikkaan. Toisella rastilla oli mestaruudessa ensin markkeeraus veteen ja sen jälkeen ohjaus maalla. Markkeeraus otettiin vasta ohjauksen jälkeen. Derbyssä vain vesimarkkeeraus hieman eri kohdasta lähetettynä. Grande Final käytiin ruokailun jälkeen. Kaikki viisi derbyfinalistia siihen pääsivät mutta mestaruudessa tippui paljon pois. Siinä walk up. Jokaiselle koirakolle markkeeraus sekä eteen että taakse pitkäheinäisessä pellossa.
Palkitut varmasti tämän viikonlopun jälkeen ansaitsivat palkintonsa, onnea kaikille! Ja Grassduck´s menestyi hyvin, mm. derbyvoitto :)
Yövyimme vaunussa ja meno oli kyllä taas kerran niin valtavan hauskaa hyvässä porukassa, että ihan harmitti kun kotiinlähtö koitti. Ei ne jutut taida ihan päivänvaloa kestää mutta nauraa sai ;) Hullunhauskoja ihmisiä noutajamaailma pullollaan!
Lauantaina koirakot suorittivat neljä rastia. Itse seurasin tietyn derbyryhmän mukana, lähinnä Grassduck´s-koiria kannustaen. Ja tietenkin myös meidän nuorta lupausta näiltä nurkilta, Jennaa ja Väpää :) Ensimmäinen rasti josta tämä ryhmä aloitti osoittautui kokeen haastavimmaksi derbyläisille. Kaksoismarkkeeraus pitkäheinäiselle pellolle, matkaa n.100 metriä. Lähetys tieltä ja ojan yli. Ensimmäiseksi heitetty piti noutaa ensin. Kyllä siinä nuoria koiria väännettiin... Vaikea oli. Suurin osa ei molempia dameja ylös saanut. Yksi jäi mieleen erityisen hyvänä tässä tehtävässä, se oli Namusillan Tulitikkutyttö. Myös seuraavat kaksi rastia menivät upeasti mutta viimeisellä sitten meni pieleen. Myöskin kaikkien meidän katsojien suureksi harmitukseksi :( Mestaruudessa sama mutta hieman eri heittokulma. Seuraavalla rastilla kaksi metsäohjausta melko lyhyillä matkoilla. Alue kerrottiin noin-tarkkuudella. Rastille kävellessä tuli 5 laukausta ja hihna irroitettiin. Siinä lähinnä katsottiin miten koira lähtee linjaa ja pysyykö alueella. Mestruudessa sama mutta alueella oli vain yksi dami, derbyssä kaksi. Seuraava rasti jota katsoimme oli ykkösmarkkeeraus risukasan taakse. Heittäjää ei näkynyt ja matkalla oli risuista koottu "aita". Mestaruudessa sama mutta pidemmällä matkalla. sen päivän viimeinen minun seuraama rasti oli markkeeraus ja ohjaus. Ensin tuli heitto, jonka derbyläiset ottivat ensin ja sen jälkeen ohjaus. Mestaruudessa sama idea muuten mutta ohjaus otettiin ensin ja matkat pidempiä. Kompastuskivenä tässä oli puska joka veti koiria puoleensa. Ohjaus kuitenkin oli puskasta sivussa. Mestaruudessa 6-10 metriä ja derbyssä lähempänä. Matkat ja markkeeraus-sekä ohjauspaikat olivat myös erilaiset derbyssä ja mestaruudessa.
Yli sadasta koirasta finaaliin selvisi derbystä vain viisi ja mestaruuteen huiman paljon enempi... Pitänee tarkastaa määrä.
Sunnuntaina oli vuorossa ensin kaksi rastia, joissa toisessa ykkösmarkkeeraus pellolle puskan takaa(heittäjää ei näkynyt) ja sen jälken ohjaus samaan paikkaan. Toisella rastilla oli mestaruudessa ensin markkeeraus veteen ja sen jälkeen ohjaus maalla. Markkeeraus otettiin vasta ohjauksen jälkeen. Derbyssä vain vesimarkkeeraus hieman eri kohdasta lähetettynä. Grande Final käytiin ruokailun jälkeen. Kaikki viisi derbyfinalistia siihen pääsivät mutta mestaruudessa tippui paljon pois. Siinä walk up. Jokaiselle koirakolle markkeeraus sekä eteen että taakse pitkäheinäisessä pellossa.
Palkitut varmasti tämän viikonlopun jälkeen ansaitsivat palkintonsa, onnea kaikille! Ja Grassduck´s menestyi hyvin, mm. derbyvoitto :)
Yövyimme vaunussa ja meno oli kyllä taas kerran niin valtavan hauskaa hyvässä porukassa, että ihan harmitti kun kotiinlähtö koitti. Ei ne jutut taida ihan päivänvaloa kestää mutta nauraa sai ;) Hullunhauskoja ihmisiä noutajamaailma pullollaan!
 |
| Takana Grassduck´s Will Be Excellent "Ira" ja edessä "pikkusisko" Grassduck´s Red Glimmer "Mira". Sama emo. |
torstai 1. elokuuta 2013
Ira tänään 3v.
Ajatusteni vartija
Ihminen tarvitsee koiran,
joka on kuin ihmisen mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.
Koira ansaitsee ihmisen,
jolla on vähän koiran mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.
Tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat,
muistaakseni hyvät,
pysyäkseni uteliaana,
oppiakseni olemaan koirani paras ystävä.
Sinäkin tarvitset koiran
tervehtiäksesi tuttusi
tunnin eron jälkeen
kuin olisitte kumpikin
valovuoden myöhässä
kierrettyänne maailman.
Tarvitsen minäkin koiran,
joka tuhansia vuosia
on ollut ihmisen lähellä,
muuttunut itsekin moneksi,
nähnyt ihmisensä viat
luikkimatta silti tiehensä.
Mihin minä koiraani tarvitsen?
En vartioimaan rikkauksia,
en pelottelemaan rosvoja
vaan paimentamaan ajatuksiani,
jotka nukkuvat koiranunta
ahomansikkaisella niityllä.
Ihminen tarvitsee koiran,
joka on kuin ihmisen mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.
Koira ansaitsee ihmisen,
jolla on vähän koiran mieli,
joka ymmärtää sanoitta,
joka lukee ajatukset,
joka on kotona eikä karkaa.
Tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat,
muistaakseni hyvät,
pysyäkseni uteliaana,
oppiakseni olemaan koirani paras ystävä.
Sinäkin tarvitset koiran
tervehtiäksesi tuttusi
tunnin eron jälkeen
kuin olisitte kumpikin
valovuoden myöhässä
kierrettyänne maailman.
Tarvitsen minäkin koiran,
joka tuhansia vuosia
on ollut ihmisen lähellä,
muuttunut itsekin moneksi,
nähnyt ihmisensä viat
luikkimatta silti tiehensä.
Mihin minä koiraani tarvitsen?
En vartioimaan rikkauksia,
en pelottelemaan rosvoja
vaan paimentamaan ajatuksiani,
jotka nukkuvat koiranunta
ahomansikkaisella niityllä.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
wt-kokeet Kerimäki 27.7.13
Osallistuimme molemmat Mikan kanssa Kerimäellä wt-kokeisiin avoimessa luokassa. Olin itse perumassa osallistumiseni Iran ollessa vähän törppö viime aikoina juoksujen lähestyessä mutta lähdinpä kuitenkin. Pommille se oli toinen avoimen luokan wt-startti. Edellisessä Tammelassa tuli nolla heti ekalta rastilta kuuman koiran sössiessä markkeeraukset. Seuraavat rastit menivätkin hyvin. Nolla kuitenkin mikä nolla. Iralle tämä oli kolmas avo-luokan wt-startti. Ensimmäinen oli toukokuussa-12 ja sieltä avo 2. Tänä vuonna Virolahdelta saimme avo 1 nipin napin. Pisteitä 75. Sij.3. Samassa kokeessa Pommille alo 1.
Kerimäen koe yllätti. Varauduimme peltoon kuten aiemmin mutta rastit olikin järjestetty rinteiseen metsään ja suolle. Se olikin mun mielestä tosi hyvä juttu! Ekat kaksi rastia suoritettiin metsässä. Ensimmäisellä rastilla ohjaus ilman laukausta. Se meni meiltä ihan ok. Koira veti vähän vasemmalta ohi, ja kovaa. Jouduin vähän takaisin ottamaan ja kertomaan että siinä. 18 pistettä. Tuomari kehui miten koira kuunteli vaikka vauhti olikin hurja. Pommia joutui muutaman kerran kääntämään, mutta dami tuli ylös. Pisteitä 13. Tuomari kehui pillin kuuntelua. Seuraava rasti oli kakkosmarkkeeraus linjassa rinteeseen. Melko hankala paikka markkeerata itse ja aika paljon tuotti koirillekin ongelmia. Iran kanssa tehtävä meni taas ihan ok. Tapansa mukaan halusi ensin noutaa kauemman, mutta vetikin siitä yli reippaasti. Olin markkeerannut punaisen merkin oksassa kyllä heiton aikana, mutta liekö jännitys syynä vai mikä että hävitin sen silmistäni. Koira kuitenkin käytti nenää ja nappasi kohta damin. Alemmalle lähetin huolella suunnaten kädellä. Pari kertaa siinä piti Iraa kääntää muistaakseni kunnes dami saatiin talteen. Pisteitä 18. Kehuja tuli koiran nenän käytöstä sekä molempien markkeerauksesta(hmph...;)) Pommi veti vauhdilla ja sai rastilta 15 pistettä. Damit talteen, mutta ohjailla piti. Tuomarin mukaan hyvin koira hallinnassa vauhdista huolimatta. Tässä vaiheessa olin toki tyytyväinen mutta tiesin wt-kokeen karun puolen, puolet rasteista vasta takana. Kolmas rasti olikin sitten suomaastossa ohjaus. No, se nyt meni miten meni. Vesi veti ja jouduin hyvin nopeasti puuttumaan koiran etenemiseen. Hyvin kuitenkin kuunteli mutta veti pitkäksi ja katosi hieman näkyvistä. Siinä sitten vähän arvailin missä hitossa se koira kulkee ja miten neuvoa, kunnes tuli takaisinpäin näkyviin. "Eteen!" taakselähetyksellä ja kohta dami oli suussa. Tuomarin mukaan päivän tasoinen suoritus ja ihan hyvä. Olisin saanut hänen mukaansa olla tarkempi loppusuoralla. 15 pistettä. Pommi eteni heti suoraa linjaa, sitten upposi suomonttuun jossa paksua puuroa, jossa ei pystynyt kunnolla etenemään. Kun pääsi montusta oli linja hieman muuttunut, meni metsänreunaan, sieltä Mika käänsi, mutta veti pitkäksi ja parilla käännöllä damille. Pisteitä 14. Tuomari sanoi että olisi saanut olla suoraviivaisempi. Nelosrastilta kuulin jo huolestuttavia kommentteja odottaessani omaa vuoroa. Melko varmana kuitenkin menin, koska eihän nyt ykkösmarkkeeraus veneestä VOI enää kaataa meitä. Tehtävä oli siis ykkösmarkkeeraus veneestä kaislikon reunaan. Matkaa oli n.75-80m. ja lähetys korkeahkon heinikon takaa. Noh... "Heitto" tuli istualleen, lyhyelti... Siitä sen enmpää mainitsematta... Koira ei markkeerannut. No itse sitten sössin. Ja koiraa syytän kyllä myös. Tiesinhän minä ettei sitä koira todennäköisesti tule näkemään ja olisi pitänyt heti suoraan suunnata koira kunnolla oikeaan paikkaan. Kaiken lisäksi itse "menetin muistini" tehtävän edetessä enkä enää tiennyt missä dami on. Koira lähti heti alkujaan ihan väärään suuntaan. Annoin hetken edetä ja puutuin. En tiedä mitä jatkossa kävi. Jotain mikä vieläkin nostaa niskakarvat pystyyn ja saa suuttumaan. Kaikki oli yhtä vääntämistä. Yht´äkkiä koira vielä kaiken lisäksi tuli maihin, laittoi korvat hörösilleen ja lähti vetämään täyttä vauhtia metsään. Sinne mistä olimme tehtäväalueelle tulleet. Takaisin kun sain, pysäytin n. 10 metrin päähän ja "mene!" Lähti rivakasti rantaa myöten oikeaan paikkaan kunnes kohta ui jo venettä ympäri. Tässä vaiheessa alkoi jo kyseenalaistamaan pilliä ja minä näkemään totaalisesti punaista. Koira pois, ja matkalla vielä jäi hedelmäpeliään pyörittämään silmillään . Voi luoja... 0! Kyllä kiroilutti! Pommi meni lähelle damia, pari kertaa piti kääntää ja dami talteen. 14 pistettä.
Rastien jälkeen odotimme vielä tietoa pääseekö Mika ja Pommi finaaliin. Mika kyllä tiesi ettei välttämättä pääse. Pisteitä kun ei vielä tietysti tiennyt. Vain yksi avo-luokan koira pääsi finaalitehtävään, onnea Janne ja Kaapo! Itse totesin pahasti kaipaavani punaviiniä ja suuntasimme Kerimäen Alkoon. Päänsärky kuitenkin otti vallan ja jäipä punkku nauttimatta. Matkalla saimme viestiä, että Pommi sijoittui avo 2- tuloksesta huolimatta kolmanneksi. Kiva juttu :)
Tämä potutus ei poistu ihan äkkiä. Iran ja mun uran eka nolla ja neljännellä rastilla. Tiputtiin korkealta kovaa. Tässä tätä kirjoittaessa alkaa kuitenkin katse olemaan tulevassa ja mietin josko jo kuitenkin uskaltaisi voi-luokkaan...
Kerimäen koe yllätti. Varauduimme peltoon kuten aiemmin mutta rastit olikin järjestetty rinteiseen metsään ja suolle. Se olikin mun mielestä tosi hyvä juttu! Ekat kaksi rastia suoritettiin metsässä. Ensimmäisellä rastilla ohjaus ilman laukausta. Se meni meiltä ihan ok. Koira veti vähän vasemmalta ohi, ja kovaa. Jouduin vähän takaisin ottamaan ja kertomaan että siinä. 18 pistettä. Tuomari kehui miten koira kuunteli vaikka vauhti olikin hurja. Pommia joutui muutaman kerran kääntämään, mutta dami tuli ylös. Pisteitä 13. Tuomari kehui pillin kuuntelua. Seuraava rasti oli kakkosmarkkeeraus linjassa rinteeseen. Melko hankala paikka markkeerata itse ja aika paljon tuotti koirillekin ongelmia. Iran kanssa tehtävä meni taas ihan ok. Tapansa mukaan halusi ensin noutaa kauemman, mutta vetikin siitä yli reippaasti. Olin markkeerannut punaisen merkin oksassa kyllä heiton aikana, mutta liekö jännitys syynä vai mikä että hävitin sen silmistäni. Koira kuitenkin käytti nenää ja nappasi kohta damin. Alemmalle lähetin huolella suunnaten kädellä. Pari kertaa siinä piti Iraa kääntää muistaakseni kunnes dami saatiin talteen. Pisteitä 18. Kehuja tuli koiran nenän käytöstä sekä molempien markkeerauksesta(hmph...;)) Pommi veti vauhdilla ja sai rastilta 15 pistettä. Damit talteen, mutta ohjailla piti. Tuomarin mukaan hyvin koira hallinnassa vauhdista huolimatta. Tässä vaiheessa olin toki tyytyväinen mutta tiesin wt-kokeen karun puolen, puolet rasteista vasta takana. Kolmas rasti olikin sitten suomaastossa ohjaus. No, se nyt meni miten meni. Vesi veti ja jouduin hyvin nopeasti puuttumaan koiran etenemiseen. Hyvin kuitenkin kuunteli mutta veti pitkäksi ja katosi hieman näkyvistä. Siinä sitten vähän arvailin missä hitossa se koira kulkee ja miten neuvoa, kunnes tuli takaisinpäin näkyviin. "Eteen!" taakselähetyksellä ja kohta dami oli suussa. Tuomarin mukaan päivän tasoinen suoritus ja ihan hyvä. Olisin saanut hänen mukaansa olla tarkempi loppusuoralla. 15 pistettä. Pommi eteni heti suoraa linjaa, sitten upposi suomonttuun jossa paksua puuroa, jossa ei pystynyt kunnolla etenemään. Kun pääsi montusta oli linja hieman muuttunut, meni metsänreunaan, sieltä Mika käänsi, mutta veti pitkäksi ja parilla käännöllä damille. Pisteitä 14. Tuomari sanoi että olisi saanut olla suoraviivaisempi. Nelosrastilta kuulin jo huolestuttavia kommentteja odottaessani omaa vuoroa. Melko varmana kuitenkin menin, koska eihän nyt ykkösmarkkeeraus veneestä VOI enää kaataa meitä. Tehtävä oli siis ykkösmarkkeeraus veneestä kaislikon reunaan. Matkaa oli n.75-80m. ja lähetys korkeahkon heinikon takaa. Noh... "Heitto" tuli istualleen, lyhyelti... Siitä sen enmpää mainitsematta... Koira ei markkeerannut. No itse sitten sössin. Ja koiraa syytän kyllä myös. Tiesinhän minä ettei sitä koira todennäköisesti tule näkemään ja olisi pitänyt heti suoraan suunnata koira kunnolla oikeaan paikkaan. Kaiken lisäksi itse "menetin muistini" tehtävän edetessä enkä enää tiennyt missä dami on. Koira lähti heti alkujaan ihan väärään suuntaan. Annoin hetken edetä ja puutuin. En tiedä mitä jatkossa kävi. Jotain mikä vieläkin nostaa niskakarvat pystyyn ja saa suuttumaan. Kaikki oli yhtä vääntämistä. Yht´äkkiä koira vielä kaiken lisäksi tuli maihin, laittoi korvat hörösilleen ja lähti vetämään täyttä vauhtia metsään. Sinne mistä olimme tehtäväalueelle tulleet. Takaisin kun sain, pysäytin n. 10 metrin päähän ja "mene!" Lähti rivakasti rantaa myöten oikeaan paikkaan kunnes kohta ui jo venettä ympäri. Tässä vaiheessa alkoi jo kyseenalaistamaan pilliä ja minä näkemään totaalisesti punaista. Koira pois, ja matkalla vielä jäi hedelmäpeliään pyörittämään silmillään . Voi luoja... 0! Kyllä kiroilutti! Pommi meni lähelle damia, pari kertaa piti kääntää ja dami talteen. 14 pistettä.
Rastien jälkeen odotimme vielä tietoa pääseekö Mika ja Pommi finaaliin. Mika kyllä tiesi ettei välttämättä pääse. Pisteitä kun ei vielä tietysti tiennyt. Vain yksi avo-luokan koira pääsi finaalitehtävään, onnea Janne ja Kaapo! Itse totesin pahasti kaipaavani punaviiniä ja suuntasimme Kerimäen Alkoon. Päänsärky kuitenkin otti vallan ja jäipä punkku nauttimatta. Matkalla saimme viestiä, että Pommi sijoittui avo 2- tuloksesta huolimatta kolmanneksi. Kiva juttu :)
Tämä potutus ei poistu ihan äkkiä. Iran ja mun uran eka nolla ja neljännellä rastilla. Tiputtiin korkealta kovaa. Tässä tätä kirjoittaessa alkaa kuitenkin katse olemaan tulevassa ja mietin josko jo kuitenkin uskaltaisi voi-luokkaan...
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)